”Varmin tapa onnistua kumppanuusvanhemmuudessa on huolellinen valmistautuminen.”
Kumppanuusperheen tarina – Kari 44.v & lapsi 1v.2kk.
”Tapasimme lapsen äidin kanssa Sateenkaariperheet ry:n FB-ryhmän kautta; se tuntui luontevalta tavalta lähteä hakemaan kumppanuusvanhempaa. Kävin keskusteluja useiden henkilöiden kanssa, ja hän tuntui sopivan omaan arvomaailmaani ja elämäntilanteeseeni.
Kävimme keskustelua ensin viesteillä, ja lopulta tapasimme. Tätä tutustumisvaihetta kesti reilut puoli vuotta. Päätimme yrittää, ja onneksemme kumppanini tuli raskaaksi pian tämän jälkeen.
Lapsi on nyt vuoden ja kaksi kuukautta vanha. Vauvan synnyttyä asuin ensimmäiset viikot äidin kotona, ja yhteydenpito on ollut sen jälkeenkin tiivistä. Olen tavannut lasta äidin luona keskimäärin kahdesta neljään päivään viikossa ja ollut siellä usein samalla yötä. Vietämme aikaa yhdessä myös lomilla. Olen vanhempainvapaalla täysipäiväisesti helmikuun lopusta kesäkuuhun, jolloin äiti palaa töihin. Tämän ajanjakson asun arjet äidin luona.
Meillä on yhteishuoltajuus. Pyrimme päättämään suuret linjat yhdessä ja tekemään asioita tasapuolisesti – lapsen kasvaessa yhä enemmän. Olemme puhuneet, että pidemmällä aikavälillä tavoite on siirtyä asteittain vuoroviikkosysteemiin, mahdollisesti siihen mennessä, kun lapsi aloittaa koulun.
”Kävimme aiesopimuspohjan avulla jo etukäteen läpi kaikki tärkeät perusasiat.”
Apuna valmis aiesopimuspohja
On aika iso haaste lähteä näin isoon projektiin ennalta tuntemattoman ihmisen kanssa. Siinä miettii, voiko toiseen luottaa – ja onko tämä ihminen varmasti sopiva. Ehkä tämä on ollut minulle se suurin haaste. Sen jälkeen asiat ovat ratkenneet jouhevasti, jopa yllättävänkin sopuisasti, viestitellen ja keskustellen.
Suurin syy tähän sopuisuuteen on varmasti ollut huolellinen ennakkovalmistautuminen. Kävimme jo etukäteen, ennen lopullisen päätöksen tekemistä, kaikki mahdolliset asiat läpi.
Apuna oli Sateenkaariperheiden aiesopimuspohja, jota suosittelen lämpimästi muillekin. Pohjassa on pitkä liuta tärkeitä kysymyksiä, jotka eivät välttämättä tulisi itselle muuten mieleen. Kysymyslistaa seuraamalla tulee keskusteltua sellaiset arvoihin sekä lapsen hoitamiseen ja arkeen liittyvät asiat, joista voi muodostua ajan mittaan kynnyskysymyksiä. Listan avulla selviää sekin, onko lasta suunnittelevalla parilla ylipäätään onnistumisen edellytyksiä. Sen läpikäyminen vahvistaa siis ratkaisua – puoleen tai toiseen.
Mukana elämän jatkuvuudessa
Tuntuu kliseeltä, mutta parasta vanhemmuudessa on ollut lapsen kasvun seuraaminen, elämän jatkuvuudessa mukana oleminen. Se kasvu ja kehittyminen tapahtuu niin tavattoman nopeasti! Samalla on tullut pohdittua omaa lapsuutta, peilailtua lapsen kehitystä siihen. Tärkeää on ollut myös kumppanuusvanhemman ja ystävien tuki.
Haastavinta on ollut lapsen tarvitsevuus ja intensiivisyys. Olen saanut opetella kärsivällisyyttä ja läsnäoloa. Rutiineja on paljon, ja myös niiden kanssa on pitänyt oppia elämään. On vaikea sanoa vielä, miten vanhemmuus on minua muuttanut, mutta varmaa on, että muutosprosessi on alkanut.
”Onnistuneessa kumppanuusvanhemmuudessa osataan kuunnella, jakaa ja tehdä kompromisseja.”
Vaikeatkin asiat käsiteltävä
Ajattelen, että kumppanuusvanhemmuus on hyvä ratkaisu ihmiselle, joka haluaa lapsen mutta jolle tämä ei ole ollut perinteisellä tavalla mahdollista. Kannattaa kuitenkin olla tarkka, ettei syöksy siihen suin päin – onhan kyse ihmisestä, jonka kanssa täytyy tulla toimeen vähintään seuraavat kaksikymmentä vuotta.
Onnistunut kumppanuusvanhemmuus edellyttää oman kokemukseni mukaan joustavuutta ja sopeutumiskykyä. Pitää pystyä kuuntelemaan, jakamaan ja tekemään kompromisseja. On kyettävä käsittelemään myös vaikeita asioita. Tämän voi sanoa toisinkin päin: kumppanuusvanhemmuus sopii monen tyyppisille ihmisille, mutta onnistuminen edellyttää tiettyjen asioiden huomioon ottamista.
Säännöt rakkaudelle
Kumppanuusvanhemmuus on ikään kuin tietynlainen eroperhemalli ilman ydinperheen historiaa ja romanttisen suhteen kariutumiseen liittyvää pettymystä ja kuormaa. Se on lähtökohtaisesti kahden kodin malli, johon on päädytty ilman että on yleensä edes asuttu yhdessä – ja parhaimmillaan jopa helpompi kuvio kuin perinteinen ydinperhemalli.
Ehkä toistan itseäni, mutta sanon tämän vielä kerran: varmin tapa onnistua kumppanuusvanhemmuudessa on valmistautua hyvin. Anna Puun laulun sanoja lainatakseni: on laadittava ´säännöt rakkaudelle´: hiljennettävä risteyksiin ajoissa, eli sovittava etukäteen, miten ristiriidat ratkaistaan. Sillä pääsee jo pitkälle.”
Oletko päättänyt ryhtyä rakentamaan kumppanuusperhettä? Kaipaatko lisää tietoa ja vahvistusta suunnitelmien edistämiseksi? Ilmoittaudu mukaan ennakkovalmennukseen Helsinkiin. Lisää tietoa saat täältä. Voit myös lähettää sähköpostia perhevalmentajalle ja kysyä lisää aiheesta: kaisa.niittynen@sateenkaariperheet.fi.