Hyppää sisältöön

Mitä on kumppanuusvanhemmuus?

Kumppanuusvanhemmuus on yleistyvä ja monille ihmisille sopiva lapsiperheellistymisen muoto. Se mahdollistaa vanhemmuuden jakamisen ilman vanhempien välistä rakkaussuhdetta. Kumppanuusperheissä vanhemmuutta jaetaan usein kahdessa kodissa lapsen syntymästä lähtien. Tämä perhemuoto edellyttää vanhemmilta erityisen paljon suunnitelmallisuutta, hyviä vuorovaikutustaitoja ja yhteistyökykyä.

Kumppanuusvanhemmuuden polku

Kumppanuusvanhemmuus aloitetaan hyvällä ennakkosuunnittelulla. Tässä perhemuodossa vanhemmuuden jakavat kaksi tai useampia henkilöitä. Vanhempien välillä ei useinkaan ole keskinäistä romanttista rakkaussuhdetta. Tältä sivulta löydät perustietoa kumppanuusvanhemmuudesta. Kun olet perehtynyt aiheeseen voit katsoa täältä ” 4 vinkkiä siitä, miten voit ryhtyä tuumasta toimeen”.

  • Vähintään kaksi henkilöä jakaa vanhemmuutta alusta alkaen ilman rakkaussuhdetta.
  • Suunnitelmallista, sopimiseen, yhteiseen haluun ja toiveeseen perustuvaa vanhemmuutta.
  • Vain kaksi voi olla virallisia juridisia vanhempia, useampi huoltajia, kasvattajia, tosiasiallisia vanhempia.
  • Aiesopimus tehdään etukäteen, tapaamis- ja elatussopimus lapsen synnyttyä.

Mitä tarkoittaa vanhemmuudesta sopiminen?

Aiesopimuksen laatiminen vanhemmuuskumppanien kesken vaatii paljon yhteisiä keskusteluita, kumppanuuden vahvistamista ja kaikilta osapuolilta yhteisen hyvän tahtomista. Tämän perhemuodon vahvuutena ovat; ennakointi, tietoisuus muiden vanhempien toiveista ja tarpeista sekä tietoinen lapsenoikeuksien huomiointi.

  • Suunnitellaan vanhempien toiveiden ja etenkin lapsen tarpeiden mukaan.
  • Aiesopimusta päivitetään ja tarkistetaan sovitusti.
  • Monella pyrkimys lapsen kasvun myötä 50/50 vanhemmuuteen.
  • Osalla kumppanuusperheistä toinen koti on selvästi suuremmassa roolissa.
  • Yleensä vanhemmat asuvat eri kodeissa, mutta joskus yhteisessä.
  • Tyypillistä on viettää alkuajat saman katon alla.
  • Tavoitteena lapsentahtisuus.
  • Kiintymyssuhteen muodostuminen kaikkiin vanhempiin.

Täältä löydät aiesopimuksen pohjat: aiesopimus osa 1 ja aiesopimus osa 2.

Harkinta ja pohdinta

Kumppanuusvanhemmuuden harkinta ja pohdinta-vaiheessa on tärkeää syventyä pohdiskelemaan mm. omaa lapsuuttaan, toiveitaan vanhemmuudelle, omaa valmiuttaan oppia ja kehittyä, tapaa ottaa vastaan palautetta ja antaa sitä. Tämän ohella on keskeistä muistaa, että vanhemmuus on ennen kaikkea matka. Ikään kuin peruselementit sisältävä kartta, johon ajan kanssa piirtyy omat polut, suositut paikat ja nähtävyydet, rotkot, notkelmat jne. Olemme haavoittuivaisia, mutta useilla meistä on riittävä valmius ja taito kehittyä matkan varrella.

Oman harkinnan ja päätöksenteon tueksi on usein tärkeää etsiä laajasti tietoa. Täältä löydät tutkimuksia, artikkeleita ja kirjoja, jotka käsittelevät kumppanuusvanhemmuutta.

Alla olevassa listassa on väittämiä, joiden kautta voit syventyä tilanteesi äärelle ja pohtia sopisiko kumppanuusvanhemmuus sinulle.

Kumppanuusvanhemmuus voi sopia sinulle, joka

  • Olet valmis käsittelemään omia tunteitasi ja kehittymään tunteiden ilmaisussa.
  • Olet valmis sietämään omaa ja lapsen ikävää, kateutta ja muita ei-niin-helppoja-tunteita.
  • Olet valmis uuteen ihmissuhteeseen vanhemmuuskumppani(e)n kanssa.
  • Kaipaat aikaa myös ilman lasta ja aktiivisena vanhempana.
  • Kaipaat vanhemmuuteen ja lapseen liittyvien asioiden jakamista.
  • Olet valmis työskentelemään luottamuksen, toimivan keskustelukulttuurin ja kaikkien hyvinvoinnin eteen.
  • Olet valmis jakamaan kasvatusvastuun useamman ihmisen kesken.
  • Olet valmis kuuntelemaan toista vanhempaa ja tukemaan häntä.

Kumppanuusvanhemmuus ei sovi, jos

  • Et kaipaa lapsesi elämään muita vanhempia kuin itsesi (ja puolisosi).
  • Et ole valmis kehittämään vuorovaikutustaitojasi ja ottamaan vastaan palautetta.
  • Et ole valmis tekemään vaativia kompromisseja.
  • Et ole innokas käyttämään aikaa ja energiaa toisen vanhemman /toisten vanhempien vanhemmuuden ja jaksamisen tukemiseen.
  • Haluat viettää lapsesi kanssa lähes kaiken vapaa-aikasi.
  • Haluat päättää lapsesi asioista täysin itsenäisesti.
  • Sitoutuminen elämänmittaiseen ihmissuhteeseen tuntuu vieraalta.
  • Haluat säännöllisesti vaihtaa asuinpaikkakuntaa tai maata.
  • Olet sitä mieltä, että vanhempien ei tarvitse kommunikoida eikä huomioida toisiaan.
  • Olet sitä mieltä, että vain synnyttänyt vanhempi osa ja tietää aidosti lapsen tarpeet ja asiat.

Erilaisia motiiveja valita kumppanuusvanhemmuus?

  • Kokee tärkeäksi tuntea lapsen toisen/toiset vanhemmat.
  • Tahto rakentaa vanhemmuutta suunnitelmallisesti.
  • Halu jakaa vanhemmuutta: lapsi ei 100% omalla vastuulla, joku jonka kanssa jakaa iloja ja suruja, taloudellista vastuuta.
  • Halu tarjota mahdollisuus vanhemmuuteen myös muille sitä haluaville.
  • Romanttinen suhde ja vanhemmuus halutaan pitää erillisinä toisistaan.
  • Ainoa mahdollinen tapa lapsiperheellistyä.
  • Halu tarjota lapselle kaikkia sukupuolia edustavat vanhemmat.
  • Sopivaa elämänkumppania ei ole löytynyt ja perheen perustamista ei haluta enää jäädä odottamaan.

Kumppanuusvanhemmuuden erityispiirteitä

  • Monessa kumppanuusperheessä lapsella on kaksi kotia.
  • Asumisen tapoja on useita; joskus koko perhe saattaa asua samassa kodissa tai paritalossa.
  • Pienellä lapsella on yleensä ensisijainen koti ja lapsentahtisesti vierailut toisessa kodissa.
  • Mitä pienempi lapsi, sitä useammin etävanhempi tapaa lastaan lapsen ensisijaisessa kodissa.
  • Vanhemmilla on usein pyrkimys päätyä lapsen kasvun myötä vuoroasumiseen.
  • Joillakin on ajatus, että isokin lapsi viettää toisessa kodissa suurimman osan ajastaan.

Olen aina ajatellut, että tämä on minun perheeni ja olen siitä kiitollinen ja sanoinkuvaamattoman iloinen. Olen ylpeä perheestäni ja sen monimuotoisuuden yhtälöstä.

18-vuotias kumppanuusvanhempien lapsi

Elämää kumppanuusperheenä – ristiriidat ja vuorovaikutus

Ristiriidatonta elämää ei ole. Tärkeää on oppia tunnistamaan omia käyttäytymistapoja ristiriitatilanteissa, tutustua toisten tapoihin ja säätää yhteisiä pelisääntöjä. Kuinka me ratkomme ristiriitoja? Miten voimme kehittyä ristioriitojen ratkojina, ettei niistä tule liian suuria ja ylitsepääsemättömiä. Käräjäoikeudessa taistelu ei useinkaan ole ratkaisu vaikeuksiin; se rikkoo kaikkia osapuolia, vie valtavia määriä energiaa, rahaa, luottamusta, ja viimeisetkin rippeet me-hengestä sekä yhteistyöstä. Riitely oikeusteitse vaatii valtavasti jälleenrakennnustyötä, jotta keskinäinen luottamus, kunnioitus ja arvostus palautuu.

Haasteiden kohdatessa toimi näin:

  • Hae ulkopuolista apua. Ulkopuolinen näkee asian eri tavoin kuin asianosaiset. Usein ulkopuolinen auttaa myös näkemään asioita eri näkökulmista, valottamaan osapuolten näkökulmia sekä tarkoitusperiä toisilleen.
  • Voit aloittaa avun hakemisen ja neuvon kysymisen täältä: Kumppanuusvanhemmaksi-hankkeen neuvontapalvelut ja/tai Sateenkaari-ihmisten Perhesuhdekeskus.
  • Etsi oman asuinalueesi kasvatus- ja perheneuvonnan palveluita. Joissakin kunnissa on sovittu, että perheneuvola vastaa kasvatus- ja perheneuvontapalvelun ohella myös muiden palveluiden tuottamisesta, kuten esimerkiksi perheasioiden sovittelusta.

Kun lähdette ratkomaan haastavia tilanteita, muistakaa nämä:

  • Kuunteleminen. Mitä toinen oikeastaan haluaa sanoa, mitä on sanojen takana?
  • Muista, että huolet, pelot ja pettymykset näkyvät helposti epärationaalisena tai epärakentavana käytöksenä/toimintana (ristiriitatilanteissa).
  • Mitä itse voin tehdä, jotta tilanne ratkeaisi?
  • Miten olette aiemmin elämässä ratkaisseet vaikeat tilanteet? Miten onnistuitte pääsemään jonkin haasteen yli?