Hyppää sisältöön

Asiaa byrokratiasta, lasten oikeuksista ja vanhempainetuuksista

Kumppanuusperheiden byrokratia on monen asian summa.

Kumppanuusperheiden muodostamat perhekokonaisuudet (apilaperheet) määrittävät sen, minkälainen oikeudellinen asema kullakin aikuisella on lapseen ja lapsella aikuiseen. Lapsen edun ja oikeuksien näkökulma on tärkeä teema kaikissa perheissä. Jos kaipaat lisätietoja, ota yhteys: neuvonta@kumppanuusvanhemmaksi.fi

Tästä puhutaan:

• Lapsen huolto ja juridinen vanhemmuus
• Avoin adoptio – joustoa tapaamisoikeuksiin
• Monenlaisia vanhemmuus- ja huoltajuuskuvioita
• Etävanhemmat tyytymättömämpiä roolijakoon
• Perhemalleista, lapsen hankinnasta ja rooleista
• Huoltajuus ja erilaisia vanhemmuuksia
• Kolme tapaa tulla juridiseksi vanhemmaksi
• Lapsen edun ja oikeuksien näkökulma
• Lapsen etu lainsäädännössä
• Vanhempainetuudet lapsiperheissä
• Muutama sana hoitovapaasta

Lapsen huolto ja juridinen vanhemmuus

Kumppanuusperheissä tosiasialliseen vanhemmuuteen liittyvät juridiset suhteet (huoltajuus ja juridinen vanhemmuus) eivät ole itsestään selviä ja automaattisesti hoidossa lapsen syntyessä, kuten eri sukupuolta olevien avioparien perheissä.

Kumppanuusperheissä on päätettävä, ketkä lapsen tosiasiallisista vanhemmista toimivat hänen juridisina vanhempinaan (enintään kaksi) ja ketkä juridisina huoltajina. On tärkeää ymmärtää, että vanhemmuus ja huoltajuus ovat lainsäädännössä kaksi täysin eri asiaa. Lapsen tosiasiallinen vanhempi voi kyllä olla myös hänen juridinen vanhempansa, mutta näin ei välttämättä ole.

Lapsen juridiseen huoltoon ja juridiseen vanhemmuuteen liittyvät kysymykset tulee ratkaista ennen vanhemmiksi ryhtymistä. Tällä on perustavaa laatua oleva merkitys lapsen ja vanhempien asemaan, oikeuksiin, velvollisuuksiin ja turvallisuuden tunteeseen. Jos kuvio ei ole kaikille osapuolille päivänselvä, seuraukset voivat olla katastrofaalisia.

Kahden vanhemman sateenkaariperheissä lapsen juridinen vanhemmuus voidaan tietyissä tilanteissa hakea molemmille vanhemmille perheen sisäisen adoption tai äitiyden tunnustamisen kautta. Samalla voidaan sopia, toimivatko molemmat vanhemmat lapsen huoltajina.

Tässäkin tilanteessa perheeltä vaaditaan aloitteellisuutta. Sisäisen adoption prosessi kestää joitakin kuukausia. Jos parisuhde sinä aikana päättyy tai jos juridinen vanhempi kuolee, eikä asiasta ole sovittu etukäteen, tilanne voi olla monimutkainen. Äitiyslaki on tuonut helpotusta niiden naisparien asemaan, jotka ovat antaneet yhteisen suostumuksen (virallisille) hedelmöityshoidoille.

Enintään kaksi juridista vanhempaa

Useamman kuin kahden vanhemman kumppanuusperheissä kaikkien vanhempana toimivien aikuisten vanhemmuutta ei voida vahvistaa juridisesti. Näin siksi, että Suomen tämänhetkisen lainsäädännön mukaan lapsella voi olla enintään kaksi vanhempaa. Jos perheen sisäisen adoption kautta haetaan juridista vanhemmuutta kolmannelle, tulee jonkun muun vastaavasti luopua omasta juridisesta vanhemmuudestaan.

Avoin adoptio – joustoa tapaamisoikeuksiin

Kesällä 2012 voimaan tullut adoptiolaki mahdollisti niin sanotun avoimen adoption. Sen perusteella juridisesta vanhemmuudesta luopuvalle osapuolelle voidaan vahvistaa tapaamisoikeus lapseen, jos kaikki osapuolet ovat yksimielisiä ja tekevät asiasta viranomaisten vahvistaman tapaamisoikeussopimuksen. Tätä kautta esimerkiksi juridisesta vanhemmuudestaan äidin puolison hyväksi luopuvalle isälle voidaan vahvistaa tapaamisoikeus lapseen. Aiemmin tapaamisoikeus on voitu vahvistaa vain lapsen ja hänen juridisen vanhempansa välille.

Tapaamisoikeus on juridisen vanhemmuuden merkittävin seuraamus. Lapsen huolto- ja tapaamislain uudistuksen (2019) myötä lapsella on tapaamisoikeus myös tosiasialliseen (sosiaaliseen) vanhempaansa. Samalla apilaperheiden mahdollisuudet sopia lapsen huoltajuudesta, asumisesta ja tiedonsaantioikeudesta ovat parantuneet. Käräjäoikeudet eivät välttämättä vahvista helposti useamman kuin kahden vanhemman huoltajuutta. Huoltajuusasioista sopimista haluttiin helpottaa lapsen huolto- ja tapaamislain uudistuksella. Sen myötä kolmannesta huoltajasta voidaan sopia myös lastenvalvojan luona. Lastenvalvojat ovat kuitenkin olleet hyvin varovaisia sopimusten tekemisessä. Epäselvää on, millaisiksi toimintatavat lopulta muodostuvat.

Huoltajien määrä lapsen edun mukaan

Joissakin tilanteissa on ensin sovittu huoltajuus tai haettu huoltajuutta synnyttäjän puolisolle, minkä jälkeen on tehty isyyden tunnustus ja vahvistettu huoltajaksi myös lapsen tunnustanut isä. Käräjäoikeus voi määrätä lapselle niin monta huoltajaa kuin lapsen etu sen harkinnan mukaan vaatii. Huoltajuudesta päättäessään oikeusistuin kiinnittää huomiota siihen, mitkä konkreettiset perusteet vaativat huoltajuuden määräämistä useammalle kuin kahdelle vanhemmalle. Huoltajuushakemuksen kannattaa siis olla mahdollisimman konkreettinen.

Monenlaisia vanhemmuus- ja huoltajuuskuvioita

Vaihtoehtoisia järjestelyjä erityisesti kolmen ja neljän vanhemman apilaperheissä on lukuisia. Monissa perheissä huoltajuus halutaan jakaa kaikkien vanhempana toimivien aikuisten kesken. Toisaalta kaikki lähivanhempina toimivat parit eivät jaa lapsen juridista huoltajuutta lapsen isän tai isien kanssa. Myöskään niissä perheissä, joissa lähivanhempina toimivat isät (tai isä tai isä ja puolisonsa), etä-äiti ei yleensä toimi huoltajana.

Valtaosassa suomalaisia kumppanuusperheitä perheen synnyttäjä ja hänen mahdollinen puolisonsa toimivat lähivanhempina ja ei-synnyttäneet vanhemmat etävanhempina. Onkin  ymmärrettävää, että osa ihmisistä näkee huoltajuuteen ja vanhemmuuteen liittyvän asetelman hyvin sukupuolittuneena. Iso osa etävanhemmuuden ja lähivanhemmuuden välisistä roolieroista ei kuitenkaan riipu vanhemman sukupuolesta.

Eriarvoisuutta vai epäoikeudenmukaisuutta?

Kumppanuusvanhemmat ovat keskenään erilaisessa asemassa suhteessa lapseen. Tämä ei ole lähtökohtaisesti ongelma. Sen sijaan tilanne, jossa joku vanhemmista kokee oman roolinsa tai tilanteensa epäoikeudenmukaiseksi, voi olla perheen kokonaisuuden kannalta tuhoisa. Juridisen vanhemman tai juridisten vanhempien vääjäämätön valta ja sosiaalisten vanhempien epävarma status on syytä ymmärtää, ja siitä kannattaa keskustella alusta lähtien suoraan, avoimesti ja oikeilla nimillä.

Keskustella kannattaa myös aikuisten mahdollisista välirikoista. Mahdolliseen erotilanteeseen varautuminen ei ole pirujen maalaamista seinälle. Se on luottamuksenosoitus, joka voi parhaimmillaan lisätä turvallisuuden tunnetta ja vahvistaa aikuisten välisiä suhteita.

Varhaislapsuus on kriittinen ajanjako lapsen oikeuksien
toteutumisen kannalta. Lapsen ensimmäiset vuodet luovat
perustan ruumiilliselle ja henkiselle terveydelle,
emotionaaliselle turvallisuudelle ja henkilökohtaiselle
identiteetilleen. (YK:n lapsen oikeuksien komitea)

Etävanhemmat tyytymättömämpiä roolijakoon

Sateenkaariperheiden etävanhemmat ovat lähivanhempia tyytymättömämpiä perheen sisäiseen roolijakoon, huoltajuusratkaisuihin ja elatuspäätöksiin. Erityisen paljon pelkoa herättää ajatus siitä, että juridiset huoltajat päättävät lapsen asuinpaikasta ilman etävanhempien suostumusta.

Juridista vanhemmuutta vaille jäävien vanhempien turvallisuudentunteesta huolehtiminen on jokaisen perheenjäsenen edun mukaista. Tästä kannattaa huolehtia avoimilla ja rehellisillä keskusteluilla, joita kannattaa käydä jo ennen kuin lapsi saa alkunsa. 

Jos yksimielisyyttä huoltajuuden ja juridisen vanhemmuuden suhteen ei löydy, keskusteluapua kannattaa hakea esimerkiksi Kumppanuusvanhemmaksi-hankkeen tai Sateenkaariperheet ry:n Perhesuhdekeskuksen kautta. Samalla on hyvä miettiä tarkkaan, onko perheen perustaminen kyseisellä kokoonpanolla mielekästä.

Kaksi vai useampi päätöksentekijä?

Joidenkin perheiden mielestä lasta koskeva päätöksenteko vaikeutuu, jos päättäjiä on enemmän kuin kaksi.  Joissakin perheissä ajatellaan, että päätöksenteon keskittäminen ehkäisee vanhempien välistä riitaisuutta. Osa on sitä mieltä, että päätösoikeus kuuluu niille aikuisille, jotka asuvat lapsen kanssa. Joissain perheissä haetaan ei-juridisille vanhemmilla huoltajuutta, jotta heidänkin suhteensa lapseen olisi jollain tasolla virallinen. Huoltajuuskysymys on yhtä aikaa käytännöllinen ja periaatteellinen. Näiden näkökohtien välille täytyy löytää tasapaino ja yhteisymmärrys kaikkien vanhempien kesken.

Perhemalleista, lapsen hankinnasta ja rooleista

Kaksiapila

Kaksi henkilöä, joista tyypillisesti toisella kohtu ja munasoluja ja toisella siittiötä.

Lapsenhankintatavat

• Lapsi saa alkunsa kotikonstein, esimerkiksi koti-inseminaatiolla, tai klinikalla inseminaation tai koeputkihedelmöityksen avulla.

• Vanhemmat käyttävät klinikan palveluita kotikonstien apuna.

• Vanhemmat käyttävät lahjoitettuja sukusoluja ja ovat yhdessä vanhempia adoptoidulle tai sijaissynnytyksen kautta alkunsa saaneelle lapselle.

Roolit ja oikeudet

• Isyys yleensä tunnustetaan, ja molemmat ovat juridisia vanhempia.

• Huoltajina toimivat molemmat tai vain toinen.

• Vanhemmat sopivat, kumpi on lähivanhempi ja kuinka paljon aikaa lapsi missäkin ikävaiheessa viettää kussakin kodissaan.

Kolmiapila

Pariskunta ja itsellinen henkilö tai monisuhteessa olevat henkilöt. Vanhempien sukupuolella ei merkitystä.

Pariskunta ja itsellinen henkilö tai monisuhteessa olevat henkilöt. Vanhempien sukupuolella ei merkitystä.

Lapsenhankintatavat

• Pariskunnalta löytyy yleensä toisia sukusoluja ja itselliseltä ihmiseltä toisia.

• Sukusoluja on talletettu ennen transprosessia tai niitä voidaan ostaa klinikalta. Munasolut voivat olla myös isältä ja siittiöt äidiltä.

Roolit ja oikeudet

1. Jos naiset ovat juridisia vanhempia,

a) Isä voi tunnustaa isyyden ennen adoptiota ja saada tapaamisoikeuden lapseen, jolloin

• ei automaattista perintöä eikä elatusvelvollisuutta isältä

• lapsi voi olla kirjoilla vain äideillä

• käytännön järjestelyistä voidaan sopia, miten halutaan

• isälle voidaan hakea (oheis)huoltajuutta, mitä tuskin saadaan, kun taustalla on luopuminen juridisesta vanhemmuudesta

• tiedonsaantioikeus voidaan hakea myös ei-juridiselle vanhemmalle

b) Isä voi olla tunnustamatta isyyttä, jolloin

• ei automaattista perintöä eikä elatusvelvollisuutta isältä

• lapsi voi olla kirjoilla vain äideillä

• käytännön järjestelyistä voidaan sopia, miten halutaan

• isälle voidaan hakea (oheis)huoltajuutta, joka on mahdollista myös saada

2. Jos lapsen juridisina vanhempina ovat synnyttäjä ja isä eli yksi vanhempi per koti,

• ei-synnyttäneelle naiselle voidaan hakea (oheis)huoltajuutta, mikä on mahdollista myös saada

• jos ei saa huoltajuutta, voi saada tiedonsaantioikeuden

• jos molemmat vanhemmat huoltajina, lapsi voi olla kirjoilla kummassa kodissa tahansa

• etävanhempi on elatusvelvollinen; voidaan sopia nollasta eurosta ylöspäin

• lastenvalvoja tai käräjäoikeus voi vahvistaa tapaamissopimuksen

Huoltajuus ja erilaisia vanhemmuuksia

Vanhemmuus ja huoltajuus voivat mennä käsitteinä helposti sekaisin. Vanhemmuudella tarkoitetaan asemaa toisen ihmisen isänä, äitinä tai muuna vanhempana. Biologinen vanhempi on henkilö, jonka siittiöstä lapsi on saanut alkunsa tai joka on synnyttänyt lapsen. Joskus raskaus on saatu alulle muun kuin synnyttäjän munasolulla. Tällöin munasolun antanut henkilö on lapsen geneettinen vanhempi ja synnyttäjä biologinen. Lapsen synnyttänyt henkilö on virallisesti lapsen äiti. Toinen vanhempi voi olla lapsen isä tai toinen äiti.

Toisen vanhemman asema perustuu vanhempien väliseen avioliittoon tai isyyden tai äitiyden vahvistamiseen. Avioliitossa on isyysolettama, mikä tarkoittaa, että lapsen synnyttäjän aviomies katsotaan lapsen isäksi riippumatta siitä, onko hän lapsen biologinen isä. Naisparin avioliitossa ei isyys- tai äitiysolettamaa ole.

Vanhemmuus sellaisenaan ei tuo oikeutta tehdä päätöksiä lapsen asioissa, vaan päätösvalta lapsen asioissa kuuluu lapsen huoltajalle. Vanhemmuus muodostaa lapsen ja vanhemman välille oikeudellisesti pätevän sukulaisuussuhteen, joka merkitään väestötietojärjestelmään. Vanhemmuuden myötä lapselle syntyy oikeus muun muassa saada elatusta vanhemmaltaan sekä oikeus periä vanhempansa. Mikäli lapsi on syntynyt avoliitossa eikä isyyttä ole tunnustettu, ei lapsella ole oikeutta periä henkilöä, jonka hän olettaa olevan biologinen isänsä.

Huoltaja vai oikeudellinen vanhempi?

Huoltaja

• Huoltajana voi toimia vanhempi tai joku muu aikuinen, joka vastaa lapsen huolenpidosta arjessa.

• Huoltajia voi olla enemmän kuin kaksi; Suomessa huoltajuus on tyypillisesti myönnetty enintään kolmelle.

• Huoltaja päättää lapsen asioista yhdessä muiden huoltajien kanssa.

• Huoltaja saa tietoa lapsen asioista.

• Huoltajalla ei ole lapsen elatusvelvollisuutta.

• Lapsella ei ole tapaamisoikeutta huoltajaan.

• Lapsi ei peri huoltajaa.

• Huoltajuus päättyy lapsen täyttäessä 18-vuotta.

Oikeudellinen vanhempi

• Vanhempana voi toimia vain lapsen synnyttäjä, synnyttäjän aviomies, lapsen isyyden/äitiyden tunnustanut henkilö tai adoptiovanhempi.

• Vanhempia voi olla enintään kaksi.

• Vanhempi ei välttämättä ole lapsen huoltaja.

• Vanhemmuus ilman huoltajuutta ei oikeuta hoitamaan lapsen virallisia asioita tai edustamaan lasta.

• Vanhemmilla on velvollisuus elättää lasta.

• Lapsella on oikeus tavata vanhempiaan. (Hänellä on oikeus tavata myös vanhemmuudesta luopunutta henkilöä adoption vahvistamisen jälkeen, jos tästä sovitaan adoption yhteydessä, tai tosiasiallista vanhempaa, jos tuomioistuin katsoo sen olevan lapsen edun mukaista).

• Lapsella on oikeus perintöön vanhemmiltaan.

• Vanhemmuus ei pääty lapsen täysi-ikäisyyteen.

Lue lisää!

Kolme tapaa tulla juridiseksi vanhemmaksi (PDF)

Lapsen edun ja oikeuksien näkökulma

Lapset eivät ole “epäkypsiä aikuisia” tai vanhempiensa omaisuutta. Heillä on omia juridisia oikeuksia, jotka astuvat voimaan heti syntymästä lähtien. Lapsesta huolehtivien aikuisten velvollisuus on huolehtia lapsen edun ja oikeuksien toteutumisesta, kertoa lapselle näistä oikeuksista ja tukea häntä niiden käyttämisessä.

Varhaislapsuus on kriittinen ajanjakso lapsen oikeuksien toteutumisen kannalta. Lapsen ensimmäiset vuodet luovat perustan ruumiilliselle ja henkiselle terveydelle, emotionaaliselle turvallisuudelle ja henkilökohtaiselle identiteetille. (YK:n lapsen oikeuksien komitea)

Lapsen etu vanhemmuuden keskiössä

Valtaosa vanhemmista haluaa toimia lapsensa etua, oikeuksia ja hyvinvointia edistävällä tavalla. Kumppanuusvanhemmuudessa tämä saattaa jopa korostua, koska lapsi on usein alusta asti syy vanhempien väliseen suhteeseen. YK:n lapsen oikeuksien sopimus ei nosta yhdenlaista perhemuotoa tai vain kahta vanhempaa ainoaksi vaihtoehdoksi. Vanhemmuus voi määrittyä myös sosiaalisin perustein.

Oli perhemuoto mikä hyvänsä, eteen tulevia ristiriitoja on pystyttävä ratkaisemaan tavoilla, jotka toteuttavat lapsen oikeuksia mahdollisimman hyvin – eli ovat lapsen edun mukaisia. Voit lukea lapsen edun huomioon ottamisesta täältä.

Monet lapsen oikeuksista toteutuvat vain, jos hänen hyvinvoinnistaan vastaavat aikuiset kunnioittavat niitä. Tiivistettyä tietoa lasten oikeuksista löydät täältä.

Lapsen etu lainsäädännössä

Lapsen etu on moniulotteinen asia, ja sitä voi toteuttaa useammalla eri tavalla. Sitä, millaisista elementeistä lapsen etu muodostuu, on pyritty määrittelemään niin lainsäädännössä kuin lapsen oikeuksien julistuksessa.

Lapsella on oikeus kaikkiin vanhempiinsa. Lapsella on oikeus saada jokaiselta vanhemmaltaan hoivaa, rakkautta ja turvaa. Vanhempien tulee kaikilla toimillaan edistää tämän toteutumista sekä suhteen syntymistä ja säilymistä jokaiseen vanhempaan. Erimielisyyksien hetkelläkin on pyrittävä turvaamaan lapsen ja vanhempien suhteen jatkuvuus. Lasta ei saa sotkea vanhempien välisiin ristiriitoihin.

Mitä laki sanoo?

”Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeuteen kuuluu, että lapsi saa ajoittain olla tämän vanhemman luona tai tavata tätä muualla taikka pitää tähän yhteyttä muulla tavoin. Lapsen kummankin vanhemman on omalta osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen. Vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle.” (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 1. luvun 2§)

”Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Myös muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita on vaalittava.” (Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta  1. luvun 1§)

Vanhempainetuudet lapsiperheissä

Lapsen syntyessä vanhemmilla oikeus perhevapaisiin sekä erilaisiin Kelan maksamin etuuksiin.

Etuudet:

• Äitiyspakkaus tai äitiysavustus 170 e

• Lapsilisä syntymää seuraavan kuukauden alusta 17-vuoden ikään

• Raskausraha synnyttäjälle: 14–30 päivää ennen laskettua aikaa, yhteensä 40 päivää (6,5 viikkoa)

• Vanhempainraha

Vanhempainraha:

• Yhteensä 320 arkipäivälle; mukaan lasketaan päivät maanantaista perjantaihin.

• Jos juridisia vanhempia kaksi, molemmilla käytössä 160 päivää.

• Vähintään 97 päivää pidettävä itse; toiselle vanhemmalle tai tämän puolisolle tai omalle puolisolle voi luovuttaa 63 päivää.

• Mahdollisuus pitää 1–4 vapaajaksoa/hlö vähintään 12 päivän jaksoissa.

• Mahdollisuus olla vanhempainvapaalla samanaikaisesti 1–18 päivää.

• Raskausraha, samoin kuin vanhempainraha, tulee aina synnyttäjälle (raskaudesta ja synnytyksestä toipumiseen) – myös silloin, kun lapsi lähtee synnytyssairaalasta isälle/isille/ isälle ja tämän puolisolle.

• Vanhempainrahakaudet täytyy pitää tai viimeinen jakso aloittaa, ennen kuin lapsi täyttää kaksi vuotta.

• Vanhempainrahan määrä perustuu vuosituloon. Lue lisää: kela.fi

• Vanhempainraha osittaisena ja muut jaot. Lue lisää: kela.fi

Muutama sana hoitovapaasta

Hoitovapaalla voi olla kumpi tahansa juridisista vanhemmista. Vähintään yhden kuukauden mittaisia jaksoja voi olla enintään kaksi, ja ne tulee pitää lapsen kolmevuotissyntymäpäivään mennessä. Hoitovapaan tukia voi hakea jompikumpi ja kumpi tahansa juridisista vanhemmista. Lasta voi kuitenkin hoitaa kotona kuka tahansa. Tuen saamisen edellytys on, että lapsi ei ole päivähoidossa. Tuen hakija voi siis olla vaikka töissä.

Hoitovapaalla saa kodinhoidontukea, joka koostuu:

• Hoitorahasta, joka on kaikille samansuuruinen (377,68 e/kk) alle 3-vuotiaasta lapsesta.

• Hoitolisästä, joka määräytyy tulojen perusteella (0–202,12 e/kk).

• Kuntalisästä, joka vaihtelee kunnittain (0–300e/kk, valtaosassa kuntia 0 e).

• Jos kotihoidossa on useampi alle kouluikäinen lapsi, voi hoitorahaa hakea myös muista lapsista.

Lue lisää!

kela.fi/kotihoidontuki